Alkutarina

Tästä tulee Hacklab Kuopion ensimmäinen blogiposti. En oikein ole varma mistä sitä kirjoittaisi, joten aloitetaan tilannekatsauksella. Me ollaan täällä Kulttuuriareena44:n yläkerrassa Diginatiivien tiloissa, ja ollaan herätelty hacklabia ja maker-kulttuuria henkiin täällä nyt alkuvuodesta eli reilut puolisen vuotta. Me jaetaan tiloja erilaisten Diginatiivien kerhojen kanssa, samassa huoneessa kokoontuu sekä tappelupelikerho, korttipelikerho, lautapelikerho ja digikahvit joiden nurkissa mekin aloitettiin kokoontumiset. Ruvettiin koodailemaan ja juttelemaan ja miettimään robotiikkaprojekteja ja raspberry pi:den kanssa leikkimistä, ja miellettiin että torstaisin tila on usein aika hälyisä. Hyvä niin, pöhinää, menoa ja meininkiä tiloilla ja hyvä fiilis. Joskus kuitenkin omiin projekteihin tarvitsisi rauhallisempaa tilaa, ja päätettiin sitten kysyä että kävisikö jos aloitettas varata omaa vuoroa sunnuntaisin. Vastaus tuli nopeasti ja helposti että mikäs siinä. Tosi kiva.

Oma tarinani hacklabin kanssahan lähti ei niin kauan aikaa sitten: Olin assemblyillä viime vuonna ensi kertaa, ja siellä oli hacklabilla pöytä. Kaikkea mielenkiintoista tee-se-itse projektia ja ihmisiä joita selvästi kiinnosta kertoa niistä. Olen aina tykännyt tosi paljon ihmisistä, joilla on intohimoja joista he tykkäävät kertoa ja jakaa. En ollut itse tehnyt muuta hardwarellista (rautaa, ei vain ohjelmistoa) kuin yläasteella kaiuttimet. Ne toimivat edelleen n. 15 vuoden jälkeen, mutta jotenkin kuumottaa pistää niitä kiinni omaan koneeseen jos ne syttyvätkin pitemmän päälle tuleen tms. Ja menee kone sitten siinä. Mutta kuitenkin, kuuntelin mielenkiinnolla varsinkin kulkupeliprojekteja mitä siellä oli: yksi oli tehnyt sähköskeittilaudan, toinen meni yksipyöräisellä. Kuulemma niin vaikea ajaa että ei antanut kokeilla. Varmaan joku päivä, mutta innostus tarttui. Kuuntelin mielenkiinnolla mistä ideat lähti, mistä materiaalit ja ohjeet, mitä mietittiin itse ja mihin saatiin apua milloin mistäkin. Monesti projekteihin kului enemmän aikaa ja rahaa kuin “mitä valmiin kuvittelisi maksavan”. Mutta kertojat vaikuttivat niin tyytyväisiltä kun he kertoivat että tykkäsivät tehdä, oppivat, tekivät omanlaisen ja “kaikki muokattavissa!”. Kuulin, että näitä on Suomessa kymmenisen, kenties enemmän. Vau, onpa siistiä. Onko Kuopiossa, kysyin? Joskus ainakii on ollut, ehkä vieläkin. Minäpä menen sinne, onpa jännittävää. Mutta ei sitä enää ollut. Oli ollut 5 vuotta sitten ja kuihtunut pois. Ilmeisesti sitäkin ennen joskus, mutta se yritys oli vissiin jäänyt heikommalle suosiolle. No jaa, onpa harmi. Mutta kyllähän tämä näyttäisi olevan sen verran suosittua että ehkä se taas tässä käynnistyisi, olihan hacklab sentään Assemblyilläkin esillä. Puolisen vuotta myöhemmin alkoi jo mietityttää, että jos sitä ei ole viiteen vuoteen kukaan pistänyt niin pistääköhän sitä kukaan milloinkaan. Joku päivä juteltiin kaverin kanssa koodauksesta, ja näytin innolla “isointa projektiani”, matopeli / snakegame. Monen mittapuun mukaan pieni juttu, varmaan minunkin. Mutta tein sen itse ja olin jostain syystä varsin ylpeä. Kaverilta paljastuikin että hänpä onkin varsin kokenut koodaaja, ja kokemusta kaikenlaisesta rautatyöskentelystä myös: raspberry pi on tuttu ja kolvailtuakin tullut jonkin verran. Mietittiin että voisi tehdä yhdessä jotain pikkuprojektia, kun ei sitä oikein yksin tule niin ottauduttua. Ja olen tosi iloinen että ruvettiin yhdessä sitten tekemään.

Olin pitemmän hetken jo ennen tätä miettinyt, että pienehkö “tee se itse” projekti jonka haluaisin tehdä, ja jolla olisi suora käyttötarkoitus ja joka säästäisi vielä rahaa, Guitar Hero -kitarien modaus. Olin ostanut vuosia sitten PS2-kitarat, tarkoituksenani yllättäen, pelata kyseistä peliä. Kitarat olivat langattomia, ja nepä sitten vaativatkin bluetooth vastaanottimet. Sellaisia ei ollut, joten voisi modata kitarat lähettämään signaalia esim. Raspberryn kautta tietokoneeseen, ja pelata siellä joitakin pelejä. Kokoonnuttiin joskus digikahveille pöhisemään projektin pariin. Mietittiin jos keräisi ihmisiä tekemään muita projekteja. Kitaraprojekti hautautui kaapin pohjalle kenties siistimpien projektien alla. Tuli kyseltyä joiltakin ihmisiltä joiden kuvittelisi olevan kiinnostunut tämmöisestä toiminnasta. Moni olikin. Tuli vierailemaan, jotkut jätti yhteen kertaan, ja jotkut rupesi käymään säännöllisesti. Jotkut käyvät sillon tällöin, ja sekin on varsin ok. Täällä on ollut kivaa, ja uutta on tullut opittua. Paikasta tullut oikeastaan toinen koti. Ruokaakin rupesin jemmaamaan kaappiin kun einesten ostelusta rupesi tulemaan niin paljon kuluja. Nyt tulee syötyä nuudeleita punaisilla linsseillä aika usein.

Nyt on jo tila käynyt pieneksi, kolataan meidän elektroniikka ja robotiikka aina päivän päätteeksi sitten takaisin meidän nurkkaan. Mietitään omaa huonetta tai isompaa tilaa, ja kuulostaa ihan toiveekkaalta että sellainen voitaisiin saada. Jossa voisi harrastaa ja tehdä projekteja, sosialisoida ja oppia uutta. Saatiin muodostettua hallitus ja yhdistys omiin nimiin. Tarkoituksena olisi hakea avustuksia projekteihin mitä meillä on menossa: isoimpana meidän roskankeruurobotti, joka on alkanut herätä henkiin vanhasta sähköpyörätuolista. Muuten aika softapainotteista, ja toki ollaan niillä raspbeilla ja muilla pienillä koneilla leikitty. Leikkimistähän tämä toki on, ja opettavaista ja mielenkiintoista sellaista. Sellaista leikkimistä josta saattaa tulla jotain hyödyllistä, tai vaikka tehä jotain positiivista jälkeä maailmaan. Ja kiva olla ihmisten kanssa, aina olen tällaisesta tekemisen yhteisöstä haaveillut. Jo lapsuuden peleissä tykkäsin niin paljon ideasta että seikkaillaan ympäri maailmaa ja löytyy uusia kumppaneita jotka sitten antavat oman uuden pikku juttunsa yhteiselle jutulle. Ihanaa pöhinää. Täällä menee hyvin, ja toivottavasti menee jatkossakin. Jotain hankaluuksia tietysti tulee, mutta pyritään selvittämään ne ja pääsemään niistä yli. Tulehan sinäkin pöhisemään ja kokeilemaan jos olisi sinun juttusi myös.

Kaikkea parasta kaikille toivoen, Eemeli.